Tappoviikko
Morjen! Huhhuh oon ollu viikonlopun kovilla anatomian kanssa. Lukenut siis vaan tenttiin, joka oli tänään. Ihan hyvä fiilis jäi. Sitten tein sen virheen, että menin lukemaan mallivastaukset Tuubista (meijän koulun nettiympäristö). No nyt ei ookkaan niin varma olo. Tulokset tulee vasta toukokuussa eli vähän aikaa saa panikoida. Seuraavaksi voikon alkaa lukea farmakologian tenttiin joka on 12.3. Ongelmanahan tässä vaan on se, että tenttiin tarvittavaa kirjaa (Lääkehoidon käsikirja) ei saa mistään käsiin. Kaikissa kirjastoissa on hullut varausjonot (kaupungin ja Metropolian kirjastoihin) ja uutena kirjalle tulee hintaa melkeen 80€. Just nyt ei ois varaa, vaikka sainkin opintotukipäätöksen.
Sitten tän viikon ohjelmaan. Mulla on neljä lääketieteellistä luentoa tällä viikolla eli koulua 19.30 asti. Sen lisäksi pitäis metsästää sitä kirjaa, lukea tenttiin ja jossain vaiheessa juosta vielä Huslabissa verikokeissa. Sain meijän koulun terkkarilta lähetteen pieneen verenkuvaan, eli kurkkaamaan hemoglobiini arvot. Huomenna ois tarkotus mennä sinne jonottamaan kaikkien mummeleiden kanssa. Koulu alkaa onneksi vasta 12.30. Mulla on ensiavun taitokoe eli Annea pääsee taas elvyttelemään. Ja illalla jatkuu taas geriatrian parissa.
Geriatria ja gerontologia on siis yksi näistä luento kokonaisuuksista mitä mulla nyt menee. Vanhusten tauteja ja vanhentumisen tutkimista. Tän iltanen luento oli ainakin tosi mielenkiintoinen. Luennoitsija oli oikein hyvä. Rauhallinen, muttei unettava. Ja puhuessaan teki muistiin panoja mistä oli tosi helppo tehdä itselleen vähän kattavammat muistiinpanot. Kirjaa tuolle kokonaisuudelle ei ole, joten muistiinpanot ovat erityisen tärkeitä. Mulla on ollut vähän vaikee kaivaa motivaatiota vanhusten hoitoon. En koe mitään palavaa intohimoa aiheeseen, mutta illan luento vähän muutti tota. Sellasta siis tänään. Nyt saattaa siis tulla vähän hiljasempi viikko blogin suhteen. :D
Paranemista ja sisustusintoilua.
Moikka taas! Kerrakseen ollut taas myllerrystä tämän pienen ihmisen elämään. Aloitetaan vaikka paranemis osasta. Oma paraneminen etenee melko hyvin. Niinkuin lääkäri viime käynnillä ennusti niin kipu alkaa helpottaa (vihdoin!). Oon päässyt pudottamaan Panacodi annostusta jo aika paljon. Enää illalla oon syönyt ja päivän meen ihan panadoleilla. Grammasilla tosin, mutta edistystä silti. On mulla vielä käytössä hermokipulääke Triptyl, mutta sen ei pitäisi olla niin koukuttavaa kuin kodeiini. Eli yritän nyt päästä vaan eroon noista Panacodeista. Epäilen itseasiassa, että mulla saattaa olla vähäsen vieroitusoireita. Oon hikoillu nyt ihan älyttömästi. Kylmän hikeä, kuuman hikeä. Ihan mahdotonta.
Kivussa on kanssa tullu esiin semmonen ongelma, etten oikeen osaa erottaa luiden ja lihasten kipua. Mulla on siis selkä ja hartiat niin jumissa, etten tiedä mihin pistää enemmän. Kylkeen vai sinne selän alueelle. Ajattelin etsiä jonkun napropaatin Helsingistä ja toivoa, että se auttaisi. Mulla on kanssa oikeen silmän kanssa ongelmia. Kokoaika joko ylä tai alaluomi turvonnut ja kipeä. Mistä lienee toikin.
No ihan vaan, että ois hauskempaa niin nyt on Elmokin kipeä. Se toissa yönä käytti koko yön kakomiseen ja nuoleskeluun. Siis periaatteessa närästyksen oireita. Annoin pari Antepsin pussia, mutta mikään ei auttanut. Nukuin ehkä 1,5h koko yönä kun hoivasin vaan Elmoa. Vähän sai koira nukuttua kun hieroin sen masua, mutta samaa ei voi sanoa musta. No heti aamulla soitin eläinlääkäriin ja saatiin illalle aika. Mitään selvää diagnoosia ei saatu. Nielu on ärtynyt ja eläinlääkäri epäili, että nielussa ja/tai mahassa ois tulehdusta. Otettiin siltä verikoekin ja suljettiin pois maksa-, ja munuaisongelmat ja haiman vajaatoiminta, mitä Elmolta löytyy suvustakin. Noh antibiooteilla ja särkylääkkeillä mennään. :)
Sitten vähän ilosempiin aiheisiin. Mulla ois kamala hinku sisustaa vähäsen uusiks mun huonetta. Mulla on nyt Ikeasta ostetut malm-kaapit mustan ruskeet kaapit. Aika tummat siis. Meillä on myös vähän tummempi laminaattilattia. Verhot mulla taas on tosi vaaleat. Samoin tapetti. Voisin kuvailla mun huonetta (sitten kun saan sen siivottua). Oon jotenkin vältellyt värejä, kun oon aatellut niiden pienentävän huonetta tummien kalusteiden kanssa mutta nyt haluaisin vähäsen vaihtelua.
Kuvat Pinterestistä
Tuossa yllä muutamia muo insipiroivia tyylejä. Ensimmäisen kuvan peili on ihana! Toisessa on aivan upea sängyn runko ja rauhallinen tunnelma. Ja kolmannessa aivan ihana väripilkku tumman kalusteen rinnalla. Jotain tollasta minäkin haen. Noh saas nähdä mihin tää johtaa. Ensin pitäisi lukea anatomian tenttiin ja kolmeen lääketieteelliseen tenttii. Voi kuolema! En tiedä miten oon niin saamaton, mutta en jaksa vaan mitään! Pitäis kaivaa jostain inspiraatiota nappaa itteä niskasta kiinni. Semmoista tällä kertaa!
Kiirettä pukkaa!
Heissan vaan taas! Nyt oon palannut kouluun ihan todenteolla. Kaikki puuttuvat labrat suoritettu ja koulu hyvässä vauhdissa (eli suomennettuna kuolen tehtävämäärän alle ja panikoin). Meillä on tenttejä tulossa ja jotenkin vähän myöhässä havahduin siihen, että mun kannattais varmaan alkaa lukemaankin niihin. Nyt tuntuu että oikein näppejä polttaa koska tentit on ihan kohta! Saako panikoida? Mun alkuperäinen tavoite oli, että koko koulun läpi arvosanat olisi 3-5 (asteikko siis 1-5). Nyt se on kyllä mennyt romukuoppaan. En usko saavani niin hyviä numeroita. Katsellaan sitä sitten uudelleen ensi lukukautena. En vaan repeä joka paikkaan (ja mun patalaiska luonne tuskin auttaa).
Piipahdin taas eilen Töölössä tapaturma-asemalla. Mullakun ei varsinaisesti ole omaa lääkäriä tän kyljen kanssa, kun tulin tapaturma-aseman kautta sisään sairaalaan. Eli jos jotain tulee niin otan yhteyttä sinne osastolle missä olin (osasto 5 woop woop). Mulla on siis lääkkeet aiheuttanu vähän vatsavaivoja. Soitin niistä ja siitä mun bussiretkahduksesta (mistä taisin jo kertoa) ja osastolta neuvottiin tapaturma-asemalle. No huonoahan tässä on se, että about jokaikinen (!!) ihminen joka sinne tulee menee mun ohi. Olin siellä lähemmäs 5h. No pistettiin lääkitys uuteen uskoon ja otettiin varuiksi röntgen. Röntgen oli ok ja toivon mukaan uus lääkitys pelittää. Siitä myöhemmin enemmän. Sain sentään katsottua Suomen pelin ja oli hieno voitto Venäjästä! Ja oon ihan rakastunu Tuukka Raskiin! Huomasko kukaan muu sen upeita silmiä? <3
Nyt pitää juosta. Oon kirjastossa tekemässä kouluhommia ja tää menee kiinni 7min päästä. Hups ja moikka!
Lääkäriluentoja ja yksisarvisia
Mitään kamalan kummosta ei oo vähään aikaan tapahtunu. Mulla oli keskiviikkona fuksiaiset tosin. Kamerakin oli mukana, mutta kummasti se ei laukun pohjalta ottanut kuvia. :D Eli hienosti unohdin koko kameran. Meijän fuksiaisien idea oli siis semmonen, että lähettiin kaikki fuksit (ja tursaat) liikkeelle Bulevardin Metropolian kampukselta ja siellä jokainen ryhmä sai neljä kirjekuorta missä oli vihjeet niihin baareihin mihin oli tarkoitus mennä. Meillä oli ennaltamäärätty järjestys missä baarit kuulu käydä läpi ja jokaisessa paikassa oli tehtävä mikä piti suorittaa. Avaamattomista vihjekuorista (oikea vastaus siis kuoren sisällä), hyvin suoritetusta tehtävästä ja tuomarien lahjonnasta sai pisteitä. Parhailla pisteillä oli mahdollisuutta saada palkinto. No ei voitettu. Mut oon ylpee siit et menin koko homman läpi, vaikka onkin tätä vammaa.
Ensin meillä oli Aussibar, johon vihje oli “kaukainen maa narikkatorin vieressä”. Oltiin meijän ryhmän kanssa ihan liekeissä noitten baarien löytämisessä! Tai no kaks meistä, koska kolmas oli Tampereelta ja ei siis niin tutustunut Helsingin mestoihin. Muut missä oltiin oli Elmo sports bar, Chaplin ja Boothill. Saatiin aika hyvät pisteet kaikista paikoista, mutta ei voitettu kokonais kisaa. Kierroksen jälkeen suunnattiin vielä koulukavereiden kanssa Iguanaan vähän syömään (ja juomaan). Itse olin limulinjalla koko illan lääkkeiden takia. Sitten kun mulle kerrottiin, että koulu alkaa torstaina vasta 12.30 niin päätin ostaa jopa jatkoille lipun. Iguanasta osa lähti kotia kohti ja me muut sitten jatkettiin vielä jatkolle, jotka oli tällä kertaa Tivolissa. Oli ihan super hauska ilta! Tivolissa näin vielä paria lintsi kaveria, joka kruunas koko illan. Kotimatkalle sain vielä seuraa turkulaisesta feissari-pojasta. :D
Torstaina olikin vuorossa ensimmäinen tentti (Kliinisen hoitotyön perusta, ergonomia ja aseptiikka) ja lääketieteellinen luento (farmakologia 1) illalla. Mulle jäi hyvä fiilis tentistä, mutta kun juteltiin koulukavereitten kanssa niin olinhan mä unohtanu sitten mainita vaikka mitä aseptiikkaan liittyvää. Asioita jotka oisin vielä tietänyt. Iltaluentona oli siis toi farmakologian luento. En ollut tajunnut printata dioja valmiiksi, joten ensimmäinen puolikas meni ihan ohariks. Kävin tauolla sitten printtaamassa diat ja johan lähti homma luistamaan. Tentti tosta on 12.3 ja luokkakaverit lupas alkuluennon muistiinpanot lainaan ni eiköhän se tästä. Perjantaina oli vaan ergonomian toinen labratunti. Nämä oli siis niitä korvattavia hommia mitä mulla jäi tekemättä sairaalassa olon aikana. Nyt on kaikki korvattu ja oon siis takaisin oman ryhmän rytmissä! Jes!
Vuokrattiin kämpiksen kanssa ystävänpäivän kunniaksi pari leffaa, kun Makuunissa oli tarjouksena kaikki leffat vain 1€. Mukaan tarttui world war z ja don jon. Molemmat oli aika hyviä pätkiä. Don Jon oli kyllä aika vaivaannuttava. Naurettiinkin sitä, että onneks katotaan tälleen tyttöjen kesken. Ois ollu vähäsen akward jos mukana ois ollu poikia. Huomenna mennäänkin äitin kanssa hakemaan Elmo kotiin ja moikkamaan mun enoa joka on joutunut sairaalaan. Kukaan ei oikeen tunnu tietävän siitä mitään, mutta kun sinne suunnalle mennään ni käydään moikkaamassa. Ja loppuun ilo uutinen. Panacod annostus on enää neljässä tabletissa päivään! Pienet mulle!
Pikku Elmi hoitoon
Tänään vietiin siis Elmo hoitoon mun serkulle Lietoon. Tosiaan mama lähtee saksaan jollekkin kurssille ja mä edelleenkään uskolla käyttää koiraa niin se pääsi maalle. Ihana oli viedä se sinne, kun serkun mies (poikaystävä tai vastaava) kysy heti, että “kuinka kauan saadaan pitää Elmo?”. Elmo on siis monta kertaa ennenkin ollut siellä ja molemmat tykkää koirasta. Ja Elmohan rrrrrrakastaa niitä. Serkun ukko on Jumalasta seuraava Elmolle. Heti kun pääsi sinne niin mä muutuin ilmaks. No hyvä vaan että on tommonen luottopaikka. :) Mama teki vielä herkkuruokaa. Naudan entrecote-pihviä, kotitekoisia ranskalaisia (oliiviöljyllä ja yrteillä pyöritettyjä) ja salaattia. Kyllä oli hyvää! Tossa alla vielä kuva maman tekeleistä. Oon ajatellut nyt siirtyväni vähän enemmän sellaiseen välimerelliseen ruokavalioon. Paljon pähkinöitä, siemeniä ja oliiviöljyä. Hyviä rasvoja. Otin muutaman reseptinkin ylös sellasesta isosta Italiasta kertovasta ruoka raamatusta. Culinaria Italia. Niistä myöhemmin sitten.
Nyt kattellaan Putousta ja sulatellaan päivällistä. Sain myös vihdoinkin ratkaistua yhden mun lukuisista tietokoneongelmista (taas). Elikkä mulla oli ongelmana se, että en saanut konetta tunnistamaan mun puhelinta. No nyt sekin on ratkaistu. Latasin vaan uudemman version Samsung Kiesistä. Ei aina voi loistaa. :D Tähän loppuun vielä yksi kaunis otos musta sairaalan pinkeissä. Ihanat pyjamat. Melkeen, onneks vaan melkeen, tulee ikävä. Hus oli myös muistanu muo laskulla. Tän putoamisen hinta oli 348€. Yksi vuorokausi valtion täyshoidossa maksoi 34,80€. Koittakaa ohittaa noi mun hiukset. Ne on märät mun ekasta suihkusta viikkoon! Ryhtikään ei ehkä oo se paras mahdollinen. :D
Näihin tunnelmiin!
Ajatuksia vanhustenhoidosta.
Tänään oli siis mun opintokäynti vanhusten palvelutaloon. Oon aina ennen ahdistunut tollasista paikoista. Mulla on isoeno vuodepotilaana ja nupissakaan ei kaikki rattaan enään pyöri. Vaikka enon (sanon nyt siis vaan eno, koska isoeno on hankala. Kyseessä siis iskän eno) hoitopaikassa kaikki hoitajat on aina ollu tosi mukavia, oon silti kokenu tilanteen ahdistavana. Ja niin ikävältä kun tää kuulostaakin, myös mun enon. En tiiä mikä se on ollu. Kuoleman lähentyminen vai mun minikammo laitoksia kohtaan. Jostain syvältä se kumpuaa ja en osaa oikeen selittää, miksi koko tilanne on mun mielestä epämiellyttävä.
No laitoskammosta ei ehkä enää voi puhua mun Töölö reissun jälkeen. Siitä oon päässyt yli. Ei se ollutkaan niin kamalaa. Ja meijän opintokäynnillä yllätyin ihan siitä, miten muo kiinnosti miten vanhuksia siellä hoidetaan. Ehkä osaan lähestyä aihetta paremmin ammatillisesta näkökulmasta. Mustahan valmistuu myös sairaanhoitaja, joten siltä kantilta vanhustenhoito on yksi niista osa-alueista mitkä pitää hallita. Ja niinkuin meitä opastava opiskelija kertoi, vanhusten hoidossa saa hyvää treeniä myös muusta perushoidosta. Kaiken kaikkiaan tilat oli mun mielestä kotoisat (etenkin Töölön osasto 5:seen verrattuna) ja hoitajat tuollakin vaikutti todella välittävän asukkaista ja hoito oli hyvää, sen ihan näki.
Mun ensimmäinen harjoitteluhan tulee olemaan vanhusten hoitoa. Tää opintokäynti autto kyllä lievittämään sitä ahdistusta mitä koen tosta ekasta harjoittelusta. Musta itestä tuntuu vaan, että en osaa olla vanhusten kanssa luontevasti. En ymmärrä tarpeita ja sitä sielunmaailmaa. Tietysti saan koulusta teoria opetuksen pohjaksi, mutta silti on pakko sanoa että tämä harjoittelu on se mitä en valitettavasti odota yhtään.
Ehkä muo ahdistaa ajatus ittestäni vanhana. En haluisi millään olla kehoni vanki. Tai mieleni. Meillähän on suvussa niin että mutsin puolelta hajoo kroppa ja iskän puolelta mieli. En kestä ajatusta ittestäni samassa tilassa. Haluan on vanha ja edelleen mahtava tyyppi. Rokkaa leopardikuosissa ja kirkkaan sinisissä ripsissä (joo huijasin vähän tossa ripsi osassa, kirkkaan siniset? NEVER). Mutta pointti varmaan tuli selväksi. Haluun olla virkeä ja aktiivinen vanhuksenakin. Vähän kun Aira Samulin. Tai tossa kuvassa oleva mummeli! :D
Muuta ihmeellistä tänään ei ookkaan ollut. Oon vähän vihoissani (mökötän ku paranenkin kakara oikeestaan) mutsille. Pyysin mamaa eilen vähän hieromaan mun hartioita kun ne kamalassa jumissa edelleen. Ja sitten se päättää, että on hyväkin idea puristaa mun hartiaa. Jumalauta että sattu! Siitä lähtien oon vähän mököttäny. En oikeen usko et meijän mama tajuu miten kipeet noi oikeesti on. En usko kenenkään ymmärtävän ellei ole hevoshommia tehnyt. Tämän sanon ihan vaan sen takia, että niissä hommissa oon varmaan kasvattanut aika korkeen kipukynnyksen hartia-niska kivuille. Tallilla kun hevoset syö ja sontii vaikka työntekijällä oiskin hartiat jumissa. Vaikka en siis nyt tietenkään teekkään mitään tallihommia, niin kipu ja jumit tuolla alueella on tuttuja. Siinä mielessä vaan hevosihmiset tietää millaista on kun hartioihin oikeesti sattuu. Että tämmöistä tänään. Huomenna on sitten uusi päivä!
(kuvat weheartit.com)
Normi settii!
Otsikko sen sanookin. Mitään kummempaa ei oo ehtinyt tässä tapahtua. Näppäimistö ongelmankin selvitin. Olin onnistunut jotenkin vaihtamaan suomen kielisen näppäimistön jenkkien näppäimistöön, joten tottakai ä:t ja Ö:t oli jossain muualla. Tai no olemattomana oikeastaan.
Eilen ei oikeen tullut tehtyä mitään kummallista. Nyt kun oon kunnolla alottanu koulun niin en oikeen jaksa kummempaa koulun jälkeen. Tuun vaan kotiin makaamaan sohvalla. Käytiin me maman ja Elmon kanssa koirapuistossa illalla. Joo siihen tarvitaan kaks ihmistä tällä hetkellä, kun mä en voi kipulääkkeiden takia ajaa ja meijän mama ei oikeen tykkää käydä koirapuistoissa. Oltiin joku 50min puistossa. Piti lähteä kun Elmolla alko tunteet kuumenemaan. Siellä oli semmonen kolme vuotias lappari uros, joka sitten haastoi meijän Elmoa. Jotenkin nää kaks oli tosi tasaväkisiä ja ei oikeen tullu missään vaiheessa lopputulokseen siitä kuka on isompi äijä.
No jossain vaiheessa puistoon tuli joku sekarotuinen, joka rakastui Elmoon aivan tulisesti. Ja ei muuten ottanut uskoakseen kun Elmo sano, että ei tykkää. Ja missä omistajat tälle sekarotuselle – EI MISSÄÄN! Muo niin tulistuttaa, kun ihmiset ei voi komentaa koiriaan. Jos Elmo tekisi jotain vastaavaa, niin mä olisin se joka siihen puuttuisi. Lähettiin jopa kiertämään puistoa, liikunta kun usein rauhottaa tilannetta. No tässä tapauksessa ei sekään toiminut, koska se sekarotuinen oli KOKO AIKA siinä. Elmon ja sen lapparin välillä ois varmasti vallinnut rauha ilman sitä pirun häntäheikkiä. No sitten päätettiin lähteä pois ja tämäkin päättyi siihen, että mä joudun pitäämään vierasta koiraa kiinni, että mama pääsee ulos puistosta Elmon kanssa ilman että saadaan karkureita. Tosi kiva mun tehä jotain tollasta vielä tässä vaiheessa paranemista. Ja missä omistajat, no ei tietenkään mailla halmeillakaan. Tulivat vasta jonkin ajan päästä kattomaan miks pidän niitten koiraa kiinni. Saatoin aika kipakasti sanoa, että voitteko nyt viedä tän koiranne pois. Saattoi olla kirosanoja mukana.
No tämä päivä sitten. Ei oo ollu ruusuilla tanssimista. Aamulla heräsin aivan järkyttävien niskajumien kanssa (epäilemättä eilisen takia). Fysioterapeutit siellä sairaalassa sano, että mun pitäis pyrkii olemaan mahdollisimman hyvässä ryhdissä. No tällä hetkellä sattuu jos edes yritän ryhdistäytyy ja mukava asento taas on armoton lysy. Ostettiin sitten apteekista lisää Voltacare lämpölaastareita. Näihin oon siis joutunu turvautumaan onnettomuuden jälkeen useemminkin. Ne ihokosketuksessa lämpenee 40 asteeseen ja lämmittää 10h. Ideanahan noilla on helpottaa syvien lihaskramppien kanssa ja aukaista jumeja. Mulla ainakin toimii. Helpottaa kipua huomattavasti. Kattelin vähän hieronta mahdollisuuksia tänään, mutta ongelmanahan on se etten voi makaa mahallaan. En usko et kauheen moni hieroja saa mitään aikaseks jos oon istuvalteen. No katsellaan, katsellaan.
Sitten vähän ilosempiin aiheisiin. Sunnuntaille sovittu tallikäynti! Eka kerta onnettomuuden jälkeen. Lauantaina viedään koira hoitoon mun serkulle Lietoon. Huomenna taas ois vuorossa opintokäynti vanhusten palvelukeskukseen. Vähän ahdistaa, mutta eiköhän se ihan hyvin mee. Siitä en kylläkään enempää voi kertoa, koska muo sitoo vaitiolovelvollisuus. Voin huomenna palailla siihen, että menikö hyvin ja omiin tuntemuksiin vanhusten hoidosta. Nyt nappia naamaan ja nukkumaan!
Makoilua
Siinä meidän tän päivän tekemiset. Ollaan siis otettu rennosti ja maattu soffalla kattellen telkkaria. Mama tuli takaisin Tampereelta siinä kolmen aikaan ja siirryttiin kotisohvalle kotisohvalta. Tää kuvio on vähän jännä. Sanon mun omaa kotia himaksi ja maman kotia kodiks. Tosin tässä tapauksessa meijän himan sohva ois kans kotisohva. Noniin asiasta kukkaruukkuun. Huomenna ois tarkotuksena kokeilla kokonaista koulupäivää. Toistaseksi oon ollu vaan aamuluennon koulussa. Huomenna ois kuitenkin koulua kahteen asti. Toivon mukaan pärjään.
Sain ratkastua yhden mun monista tietoteknillisistä ongelmista. Sain puhelimesta kuvat koneelle. JEI minä! Tosin tein jotain mun näppäimistolle. Kaikki kirjaimet on väärissä paikoissa, joten tää jää nyt vähän tyngäks tää postaus. Palaillaan huomenna ni voin kertoa vähän miten eka koulupäivä meni. Loppuun vielä kuva Pedosta. Mun pienestä hoitohepasta, joka kiltisti aiheutti tätä ahdinkoa.
Yritystä on!
Elikkä täällä taas. Ja vaihteeksi painin tietokoneongelmien kanssa. Uuden puhelimen päivityksen jälkeen en oo saanut mitään tiedostoja siirrettyä puhelimelta koneelle tai toiseen suuntaan. Ja koska mulla ei edelleenkään ole nettiä joudun jakamaan puhelimen nettiä koneelle ja tämä taas estää käyttämästä pilvi palveluita samaan aikaan kun olen koneella, joten tämäkin postaus (kuten luultavasti vielä jonkin aikaa kaikki muutkin postaukset) on kuvaton. Mutta sentään tuota edes tekstiä.
Meidän äiti lähti tänään Tampereelle moikkaamaan ystäväänsä, joten mä tulin takaisin omaan kotiin. Oon punkannu meidän maman luona täyshoidossa sen jälkeen kun pääsin sairaalasta. Ruokapalvelu ja koiran hoito pelaa. En oo vielä uskoltanu käyttää Elmoa hihnassa. Pelkään, että se nykäsee muo ja sitten sattuu. Tultiin siis Elmon kanssa kotiin viikonlopuks, koska meijän mama oli saanu mun kämppiksen huijattua hoitamaan koiraa. :D Tosin tietenkin tänään tapahtu se mitä pelkäsinki. Elmo oli hihnassa autossa, kun mama heitti meijät tänne. En sitten vaivautunut ottamaan siltä hihnaa pois kahdellekymmenelle askelleelle mitä autosta oli rappuun. Big mistake! Rapulle pääsin vielä ilman ongelmia. Rapussa Elmo sitten juoksi hissille ja BOOM siellähän yläkerran naapurin “miellyttävät” koirat olivat tulossa hissistä ja nykäsy. Kyllä muuten sattu. Nämä koirat siis aloittavat aina meijät nähdessään/haistaessaan/luullessaan haistavansa kauhean metakan. Minä ja kämppis pidetään kyllä koiramme aisoissa, hallinnassa ja ennenkaikkea hiljaa. Toivon vaan, että naapurit eivät luule meidän koirien tekevän mekkalaa.
Joo se siitä vaahtoamisesta. Tänään ollaan siis Elmon kanssa vaan pötkötelty sohvalla ja katottu leffoja. Amuun Rock of Ages, telkkarista vähän Egyptin prinssiä ja nyt ruudussa pyörii Ugly Truth. Illalla ois vuorossa vähän saunomista. Hitusen kyllä arvelluttaa, kun mullahan oli ne dreenit kyljessä ja jäljellä on vielä haavat, joista arvelluttamatta jää supersiistit arvet. Eiköhän ne sen verran oo parantunu, että voisin mennä harrastamaan tätä jaloa kulttuuriperinnettä. Mulla on myös tällä hetkellä aivan kamala himo Aino suklaajäätelöön tai vaihtoehtoisesti Kolmen Kaveruksen suklaajäätelöön. Jos ette ole Kolmen Kaveruksen jäätelöitä syöneet niin nyt on aika! Ihan mielettömän hyviä. Ja koska ne ei vielä oo suuressa tuotannossa niin maut on ihanania ja purkki on itseasiassa täynnä jäätelöä eikä ilmaa. Omia suosikkeja on suklaa ja valkosuklaa-vadelma. Kaikkia makuja en kyllä ole maistanukkaan. Hintaviahan nuo on, mutta joka sentin arvoista. :D Näihin näkymiin onkin hyvä lopettaa.
Eläimellistä menoa 